Pirjo Lampi

Muistisairaita ei pidä unohtaa

Väestömme ikääntyy kovaa vauhtia ja siitä seurauksena erilaisista muistisairauksista kärsivien määrä lisääntyy. Muistisairaudet etenevät usein hitaasti vuosien ajan ja edetessään tuovat monenlaisia haasteita elämiseen. Monet onnistuvat salaamaan alkuvaiheessa muistin heikkenemisen esim. lähiomaisiltaan varsin taitavasti. He ahdistuvat omista oireistaan eivätkä halua muitten niitä huomaavan. Etenevistä muistisairauksista kaksi yleisintä ovat Alzheimerintauti ja verisuoniperäinen muistisairaus. Suomessa on lähes 400 000 muistisairasta ja heitä tulee vuosittain lisää noin 14 500. Työikäisiä muistisairaita on noin 7000. Iän myötä sairastuneitten määrä lisääntyy ja 35% on yli 85-vuotiaita. Meillä Turussa vähintään keskivaikeaa muistisairautta sairastavien määrä on tämän vuoden toukuussa ollut 4248. Olen monen vanhenevan ihmisen kuullut sanovan, voi kunhan vaan en menettäisi muistiani. Pelätään tilannetta, jossa ei kykene enää itse hoitamaan asioitaan. Joutuu toisten armoille.

Muistisairaan ihmisen tulee kuitenkin voida elää, osallistua ja toteuttaa itseään omilla edellytyksillään tai tuettuna ja apua saavana, sairaudesta johtuvista rajotteista riippumatta. Pitää muistaa, että itsemääräämisoikeus on jokaiselle kuuluva perusoikeus,myös muistisairaalle. Hänellä on oikeus vaikuttaa omaan hoitoonsa ja arkensa asioihin. Se ei tarkoita sitä, että vaikeasti muistisairaan tahtoa tulisi aina noudattaa koska hänellä on lisäksi oikeus henkilökohtaiseen turvallisuuteen.

Omaishoitajilla on valtava merkitys muistisairaitten hoidosta. Omaishoidon tuki on kovin vaatimaton korvaus monille lähes ympärivuorokautiseksi muodostuneesta hoivasta verrattuna tehostettuun palveluasumiseen. Omaishoitajien jaksamisesta on huolehdittava. Heillä on oikeus vapaapäiviin ja terveystarkastuksiin. Monille omaishoitajille on kuitenkin vaikeaa jättää läheistään sijaishoitoon. Omaishoitajan ansiosta moni muistisairas pystyy olemaan pidemmän ajan kotihoidossa ennen mahdollista siirtymistä esim. tehostetun palveluasumisen piiriin. Muistisairaan hoitopaikkana ei koskaan pidä tarpeettomasti olla psykiatrisen sairaalan osasto vain sillä perusteella ettei muuta hoitopaikkaa löydy, kuten valitettavasti Turussa taannoin todettiin tapahtuneen.

Kansallinen muistiohjelma valmistui v. 2012. Osana ohjelmaa Muistiliitto on julkaissut hyvän hoidon kriteerit joiden toteutumista seurataan. Kriteeristön keskeinen tavoite on, että muistisairas ihminen on aidosti osallinen omassa hoidossaan. THL:n tutkimuksen mukaan kotihoidossa muistisairas pääsee paremmin osallistumaan hoitonsa suunnitteluun. Sekä koti että ympärivuorokautisessa hoidossa osallistumismahdollisuudet heikkenevät muistioireiden ollessa vaikeita. Muistisairaalla tulisi olla oikeus tehdä asioista, joista hän pitää. Muistisairautta sairastavan ihmisen hyvinvoinnin lähtökohtana pitää olla oikeus elää omannäköistä elämää. Hyvinvointiyhteiskunnan pitää huolehtia ennenkaikkea niistä, jotka eivät ehkä itse kykene pitämään ääntä omista tarpeistaan eikä heillä ole läheisiä vaatimassa heille kuuluvien oikeuksien toteutumista. Toivottavasti mahdollisessa sote-uudistuksessa emme unohda muistisairaita ja heidän tarpeitaan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Eliniän ennusteen pidentyessä muistisairauksista tulee jatkossa entistä merkittävämpi ongelma koko Suomen väestölle. Olisi viisautta yhteiskunnalta varautua siihen ajoissa etukäteen panostamalla palveluihin riittävästi.

Toimituksen poiminnat