Vanhuspalvelulaki ei ole taannut ikäihmisille arvokasta elämää
Meillä astui ns. vanhuspalvelulaki virallisesti voimaan 1.heinäkuuta 2013. Silloinen sdp:n soteministeri Haatainen julisti sen olevan historiallinen laki-uudistus ja sen odotettiin poistavan kaikki ikäihmisten hoitoon liittyvät ongelmat. Mikä on todellisuudessa muuttunut? Alkuperäisestä lain teksistä on poistettu hoivaa tarvitsevalta oikeus arvokkaaseen elämään ja laista on monen mielestä tullut kotihoidon pakkolaki. Vanhuksen oikeudesta asua omassa kodissaan kotipalvelun ja kuntouksen avulla mahdollisimman pitkään on ajatuksena hieno. Laitoshoitoa kuten vanhainkoteja on pitänyt vähentää ainakin muuttamalla niitten nimeä. Nyt puhumme tehostetusta palveluasumisesta. Samalla myös maksujärjestelmää muutettiin niin, että kaikesta palvelusta maksetaan erikseen. Tämä malli otettiin yksityisistä palvelutaloista, joissa hoiva maksaa maltaita. Julkista tehostettua palveluasumista tarjoavat kunnat joko itse tuottamalla tai ostopalveluna. Kaupunki voi myöntää myös palvelusetelin tehostettuun palveluasumiseen. Siis tällä hetkellä.
Kotihoidon resursseja ei kuitenkaan ole lisätty tarvetta vastaavaksi. Tehostetun palveluasumisen paikoista on pulaa ja ikäihmisiä joudutaan pitämään kalliissa erikoissairaanhoidossa koska hoitopaikkoja ei ole ja vanhusta ei kunnon puolesta voida kotiuttaa. Saamme aivan liian usein lukea vanhusten hoidossa tapahtuvista laiminlyönneistä niin sairaaloissa, palveluasumisessa kuin kotihoidossa. Kotona joutuvat asumaan hyvin kuntoiset vanhukset joille ei täysimääräinenkään kotipalvelu yökäynteineen ole riittävä. Se ei ole enää turvallista, ihmisarvoa kunnioittavaa eikä inhimillistä hoitoa. Se tulee myös vähintäänkin yhtä kalliiksi kuin laitoshoitopaikka. Kriteerit hoivapaikan saamiseen ovat kuitenkin korkeat lain hengen mukaisesti, joka siis määrittelee kodin ensijaiseksi paikaksi elämän loppuun saakka. Tämä laki osattin markkinoida hienosti siten, että kaikilla on oikeus asua kotonaan niin pitkään kuin mahdollista. Oikeutta saada hoitopaikka silloin kun sitä itse jo haluaisi ei ole. Siihen tarvitaan rahaa, että voi itse maksaa yksityisen palveluasumisen. Siiloin voit valita et muuten. Tuo valinnanvapaus on houkutteleva sana kun ajatellaan tulevaa sote-uudistustakin. Kuka siinä voi ja osaa valita? Mitä loppujen lopuksi saadaan valita? Vanhuspalveluista on jo tullut bisnestä. Palveluntuottajiksi ovat tulleet yksityiset yritysmonopolit, jotka ovat joissakin kunnissa korvanneet julkisen sektorin toiminnan kokonaan tai joilta kunnat ostavat palveluita. Yhä useammin tapahtuu juuri yksityispuolella niin, että hoitajamitoitus on se lainmukainen minimimitoitus. Siihen on jossakin saatettu laskea jopa työntekijöitä, joilla ei ole hoitotyön pätevyyttä vaan ovat ns. avustavaa henkilökuntaa, jota tietenkin myös tarvitaan.
Vanhuspalvelulain voimaan tullessa odotettiin syntyvän myös säästöjä. Onko niitä oikeasti syntynyt kun meillä Turussakin siirtoviivemaksut erikoissairaanhoidosta ovat vuosittain miljoonia euroja jatkohoitopaikkojen puutteen takia. Ambulassiyksikkö hälytetään yhä useammin vanhuksen kotiin hoivatilanteen kartoittamiseksi. Ei ihan halpaa ole sekään.
Onko siis mikään parantunut tämän lain seurauksena? Mielestäni ei. Tiedämme varsin hyvin, että ikäihmisten määrä kasvaa maassamme koko ajan. Kustannusten nousua emme voi estää muuta kuin joko tinkimällä hoidon laadusta, sen saatavuudesta ja säästämällä henkilöstöresursseista. Ikäihmisten soteuudistus on jo siis aloitettu huonoin tuloksin ja epäinhimisellä tavalla. Tulokset puhuvat puolestaan.
Mikäli nyt eduskunta hyväksyy maakunta-uudistuksen ja valinnanvapauslain, tullaan Suomessa romuttamaan pääosin hyvin toimineet julkiset terveyspalvelut. Entä tuo sosiaalipuoli? Asetettujen tavoitteiden toteutuminen näyttää olevan vain toivon ja arvailujen varassa.
Pirjo Lampi (ps)
varavaltuutettu
sosiaali-ja terveyslautakunnan jäsen
Ja siellä taas inhimillisyyden asialla!
Ihan hieno lähtökohta, että miinus vaihdettaisiin plussaan.
Ilmoita asiaton viesti
Hei Pirjo, katsopa alla oleva aloite. Olisiko tästä mielestäsi apua Suomen heikentyvään huoltosuhteeseen ja vanhusten kotihoitoon?
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2810
”Me, tämän kansalaisaloitteen laatijat ja allekirjoittajat, yhdessä vaadimme HE 124/2017 kumoamista, ja esitämme puolestamme, että kumotun aktiivimallin tilalle vahvistetaan ”Aidosti palkitsevan aktiivimallin” mukainen laki, joka antaisi sen saman 4,65 % lisäyksenä aktiiviselle työttömälle työttömyyskorvausta korottaen, jos hän työllistyy joko palkkatyöhön tai sovittuun vapaaehtoistyöhön tai muuten osoittaa aktiivisuuttaan HE 124/2017 mukaisesti.
Näin ”Aidosti palkitseva aktiivimalli” olisi ihmisarvoa turvaava ja aidosti palkitseva oikeudenmukainen malli kaikille niille, jotka tämän uuden aktiivimallin motivoimina työllistyvät tai muuten aktivoituvat. Työttömyysturvan 300 euron suojaosuuteen ei tule kuitenkaan kajota tässä yhteydessä.
”Aidosti palkitsevassa aktiivimallissa” tulisi yhdeksi aktiivisuuden osoitukseksi hyväksyä jo hyväksyttyjen HE 124/2017 lakiesityksessä esiteltyjen tapojen lisäksi se, että työtön tarjoaa apuaan vapaaehtoisesti oman lähiomaisen, esimerkiksi kotona asuvan vanhuksen, tai oman lähinaapurinsa avuksi oman kunnan sosiaalitoimen hyväksymin perustein. Myös pienimuotoinen vapaaehtoistyö yleishyödyllisessä yhdistystoiminnassa – tai vaikka urheiluseurassa – takaisi samat 4,65 %:lla korotetut työttömyyskorvausperusteet. Nyt tarvitaan aidosti luovia ja kannustavia osallistamisen ja osallistumisen tapoja.
Edellä kuvatulla tavalla tämä ”Aidosti palkitseva aktiivimalli” paikkaisi Suomen EU-tasollakin usein arvosteltua heikkoa työttömyysturvan tasoa ja se turvaisi inhimillisellä tavalla apua tarvitsevien ihmisarvoista elämää sekä tukisi terveellä tavalla kaikkien Suomen kansalaisten omanarvontuntoa – olemmehan aidosti kaikki samassa veneessä!”
Ilmoita asiaton viesti
Juuri niin, Päivi, positiivisuuden kautta: kepin tilalle porkkanaa! 🙂
Ilmoita asiaton viesti